Kärkihankkeen haaste: koulu on kansainvälinen oppimisen paikka

Kun aloitin oman oppimisen kansainvälistämisen missioni 2000-luvun alussa, päällimmäinen tavoitteeni oli löytää oppilailleni ulkomaalaisia kumppanioppilaita, joiden kanssa ystävystyä, vaihtaa kokemuksia ja kehittää kielitaitoa autenttisessa vuorovaikutuksessa. Olin hakemassa oppimiseen merkityksellisyyttä, kannustin oppilaitani luovuuteen ja rohkaisin heitä ilmaisemaan itseään vapaasti.

Kun eTwinning-portaali ja opettajien verkosto vuonna 2005 perustettiin, olin heti tammikuussa ensimmäisten joukossa etsimässä kumppania. Ja niitähän löytyi! Eurooppalaisten kumppaniluokkien kanssa yhdessä tekeminen lisäsi oppilaitten motivaatiota ja sitoutumista, innosti oppimaan myös vapaa-ajalla keskustelufoorumeilla rupatellen ja rohkaisi käyttämään kieltä ilman pelkoa virheistä.

Samoihin aikoihin 2000-luvun loppupuolella kouluissa toteutettiin paljon myös muita kansainvälisyyshankkeita. CIMO rahoitti eurooppalaisten koulujen Comenius yhteistyötä, joihin sisältyi opettajien vierailuja eri kouluissa (alakoulut) ja kahdenvälisiä hankkeita, jotka perustuivat oppilaitten liikkuvuuteen. Näissä oli tavoitteena opetuksen kehittäminen, eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistaminen ja eri kulttuureihin tutustuminen. Opetushallituksen valtionavustukset kansainvälistymiseen kohdistuivat alkuaikoina Euroopan lisäksi yhteistyöhön myös sen ulkopuolisten maiden kanssa. Hankkeiden tavoitteisiin sisältyi suomalaisen kielivarannon laajentaminen, kehitysyhteistyön ulottuvuus tai pyrkimys avata kokonaan uudenlaisia yhteistyökohteita ja -malleja.

2000-luvun lopussa käynnistyi merkittävä muutos. Haluttiin tukea hankkeita, joilla olisi laajempaa merkittävyyttä ja jotka pysyvästi muuttaisivat koulun toimintakulttuuria. Opetushallitus toteutti yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa Maailmankansalaisena Suomessa -hankkeen. Hankkeessa pohdittiin maailmankansalaisuutta ja millaisia kompetensseja maailmankansalainen tarvitsee. Hankkeen primus motorina toimi opetusneuvos Liisa Jääskeläinen, jonka kehittämä maailmankansalaisen kompetenssikukkanen on edelleen ajankohtainen ja kuvaa mainiosti uuteen opetussuunnitelmaan sisältyvän globaalikasvatuksen ja kestävän kehityksen osaamistavoitteita.

Samoihin aikoihin Opetushallituksen rouva Kansainvälisyys eli opetusneuvos Paula Mattila kehitti kansainvälisyyden tasot -pyramidin. Se on merkittävästi vaikuttanut koulun ja oppimisen kansainvälistämisen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä koulujen toimintakulttuuriin uudistumiseen, joille on luotu pohja uuden opetussuunnitelman perusteissa. Hankekeskeisestä ajattelusta siirryttiin näkemään kansainvälisyys yhtenä koulun ja opetuksen ulottuvuutena, joka koskee kaikkia. Pyramidin alimmalla tasolla on kansainvälisyys asenteina, uskalluksena ja ymmärryksenä, oppimiseen ja koulun toimintakulttuuriin (tällä hetkellä uuteen opetussuunnitelmaan) moninaisesti integroituneena.

Pyramidin toisen tason muodostaa kotikansainvälisyys (Internationalisation at Home), jota Paula Mattila sovelsi yleissivistävään koulutukseen. Kotikansainvälisyys esiintyy myös uudessa opetussuunnitelmassa ja viittaa koulun ja sen lähiympäristön kulttuuriseen ja kielelliseen moninaisuuteen, yhteistyön lisäämiseen koulun eri sidosryhmien kanssa sekä mahdollisuuteen tehdä yhteistyötä yli kuntien, maiden ja maanosien rajojen tietoteknologiaa ja globaaleja verkostoja hyödyntäen.

Andreas Schleicher OECD:stä vieraili Suomessa Educa-messuilla ja kuvaili haastavalla tavalla, mistä kaikesta muusta kuin oppilaiden osaamisesta PISA-tulokset kertovat. Suomessa opettajien tiedot ja osaaminen opetettavassa aineessa ovat melko hyvällä keskitasolla, samoin opettajien autonomia koskien opetusmenetelmiä ja tuntien sisältöjä. Mutta (tässä kohtaa meidän opettajien on syytä katsoa peiliin) opettajat ovat erittäin huonosti verkostoituneet. Ei siis tehdä yhteistyötä ammattitaidon kehittämiseksi eikä toimita verkostoissa, joissa jaettaisiin ideoita tai osallistuttaisiin oppimista ja opetusta koskeviin keskusteluihin. Suomessa myös tiimiopettaminen tai yhtäaikaisopettaminen on vielä melko harvinaista, yhteistoiminnallisuus ammatillisessa kehittymisessä on vähäistä ja toisten opettajien työskentelyn seuraaminen luokkahuoneessa lähes olematonta. Schleiherin mielestä tähän panostamalla olisi mahdollisuus merkittävästi vähentää Suomen koulujen eriarvoistumista ja oppilaiden välisten erojen kasvamista. Opettajien kehittyvät verkostot ja aktiivinen yhteistyö sekä järjestelmällinen osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakaminen auttaisivat merkittävästi kaventamaan jatkuvasti kasvavia eroja eri koulujen välillä.

Opetushallituksen koordinoimassa koulujen kansanvälisyyden kehittämisessä alettiin jo 2010-luvun alussa muodostaa opettaja/oppilaitos- ja asiantuntijaverkostoja osaamisen, ideoiden ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi. 2 – 3 kertaa vuodessa järjestettävät koulujen kansainvälisyyden ja globaalikasvatuksen asiantuntijoiden ja vastuuopettajien seminaarit ja verkostotapaamiset tuovat yhteen jatkuvasti kasvavan määrän koulujensa kansainvälistäjiä. He kasvattavat kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisessa maailmassa pärjääviä vastuullisia maailmankansalaisia. Lisäksi nämä opettajat kuuluvat erilaisiin paikallisiin ja seudullisiin sekä valtakunnallisiin verkostoihin. Tavoitteena on valtakunnallisesti kattava verkosto kansainvälisyyden osaajia ja koulujensa muutosagentteja/tutoropettajia, jotka tukevat kansainvälistymistä omissa kouluissaan sekä jakavat osaamistaan aktiivisesti ja innokkaasti yhtä lailla lähiympäristössään kuin eurooppalaisissa tai globaaleissa verkostoissa. Verkostoja on jo rakenteilla, tule mukaan!

Lue lisää: Kv-koordinoinnin lyhyt historia / Paula Mattila

Teemaopintoina kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Maailma 2030 -näyttely ja työpiste

Tampereen teknillisessä lukiossa on järjestetty tänä lukuvuonna lukion uuden opetussuunnitelman mukainen teemaopintojen TO1 kurssi, jossa yhdistyvät maantiede, biologia, filosofia ja englanti. Kestävää tulevaisuutta rakentamassa -kurssilla tutustutaan kestävään kehitykseen, aktiiviseen maailmankansalaisuuteen sekä kulttuurien väliseen viestintään. Kurssi koostuu toiminnallisista oppitunneista, vierailuista ja työpajoista. Työpajojen teemat ovat seuraavat: Ihmisoikeudet ja konfliktien ratkaisu, ympäristö ja luonto sekä Intercultural communication

”Ruoka ei ole roskaa”

Lisäksi kurssilaiset suunnittelivat ja järjestivät teemapäivän, jonka aikana kaikki lukion oppilaat tutustuivat kestävän tulevaisuuden eri osa-alueisiin. Tavoitteena oli, että opiskelijat pääsevät toiminnallisesti oppimaan ihmisoikeuksista, kestävästä kehityksestä ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta sekä miettimään tapoja, joilla pystyy omissa valinnoissaan huomioimaan nämä osa-alueet.

Kurssin opiskelijat jakautuivat ryhmiin, valitsivat aiheet ja suunnittelivat työpajat, joissa oli tiedollisia ja toiminnallisia sisältöjä. Työpajoja oli YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (Agenda 2030), vihapuheesta, kestävästä vegaaniruoasta, kriisinhallintajoukkojen toiminnasta, valtioiden velkaantumisesta, nälänhädästä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta eläimiin (uhanalaiset eläimet). Opiskelijat valitsivat teemat itse omien kiinnostustensa mukaan. Moniin työpajoihin liittyi tehtäviä, kuten

Yhteiskuntasitoumuksia syntyy

Kahoot!-kyselyt, joihin saattoi vastata aineistoihin tutustumisen ja keskustelujen pohjalta. Myös yhteistyökumppaneita oli saatu mukaan eri työpajojen toteuttamiseen.

Tällainen oppimisprojekti on eriomainen malli paitsi muille lukioille myös yläkoulujen ja alakoulujen monialaisille oppimiskokonaisuuksille. Teemaopintokokonaisuuden suunnittelussa on otettu hienosti huomioon oppiainerajat ylittävä yhteistyö, laaja-alaisen osaamisen kehittäminen sekä oppilaitten osallistaminen. Opintokokonaisuudessa opiskelijat voivat syventyä siihen teemaan, joka heitä erityisesti kiinnostaa, hakea ja tuottaa tietoa sekä opettaa myös toisiaan.

Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli rohkaista opiskelijaa vaikuttamaan ja toimimaan nykyistä oikeudenmukaisemman, kestävämmän ja ihmisoikeuksia paremmin kunnioittavan yhteiskunnan ja maailman puolesta. Teemapäivän yhdellä työpisteellä opiskelijat saivat antaa ”Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen” eli sitoutua omalla tavallaan tukemaan kestävää kehitystä omassa elämässään tai koulussaan. (Sitoumuksista voi lukea lisää ja sellaisen voi tehdä myös täällä: https://sitoumus2050.fi/)

Opettaja Heidi Meltovuo Nälänhätä-työpajalla

Hyviä ehdotuksia tuli todella paljon. Ehdotusten perusteella kurssilaiset laativat yhteiset pelisäännöt uusille kestävämmille toimintatavoille, joihin kaikki Teknillisen lukion opiskelijat ja opettajat voisivat sitoutua.

Kurssin tarkoituksena on myös koulun toimintakulttuurin kehittäminen opettajien yhteistyötä lisäämällä sekä vahva sitoutuminen opetussuunnitelman yhteiseen arvopohjaan, johon kuuluvat ihmisoikeudet, ekososiaalinen sivistys, maailmankansalaisuus, tasa-arvo ja kulttuurisen moninaisuuden arvostus.

Kurssin kehittämiseen on saatu Opetushallituksen hankerahoitusta ja sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Teknillisen lukion opettajat Heidi Meltovuo, Mari Rintanen ja Kati Luhtajärvi-Nikkanen.

Yritä pikku tipalla rakkautta…

YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja agenda 2030 ovat olleet uuden opetussuunnitelman rinnalla kuluneen vuoden tärkeimmät suunnan näyttäjät ja askelmerkkien määrittäjät.

Kun vuosituhattavoitteet (2000 – 2015) keskittyivät kehitysmaiden akuutteihin ongelmiin kuten äärimmäisen köyhyyden poistaminen, peruskoulutus kaikille ja lapsikuolleisuuden vähentäminen, uudet kestävän kehityksen tavoitteet kokevat meitä kaikkia. Ilmaston muutos, saastuminen ja luonnonvarojen kestämätön kulutus sekä sodat ja köyhyys vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Kasvavat pakolaisvirrat pakottavat meidät kantamaan vastuuta koko maailman hyvinvoinnista.

Opettajina, meille on erityisen tärkeä tavoite 4.7 2030: Varmistetaan, että kaikki oppilaat ja opiskelijat saavat tietoja ja taitoja, joita tarvitaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Näitä ovat mm. ihmisoikeudet, tasa-arvon edistäminen, interkulttuuriset taidot, rauha, konfliktinratkaisu ja väkivallattomuus, maailmankansalaisuus, kestävä elämäntapa sekä kulttuurisen moninaisuuden arvostus. Tänä päivänä maailmankansalaiseksi kasvamiseen liitetään mielellään myös demokratiakasvatus ja oikeusvaltion periaatteiden tuntemus.

Kuluneen vuoden aikana tapahtuneet terrori-iskut ja tavallisiin ihmisiin kohdistuva silmitön väkivalta ovat saaneet monet pelkäämään. Väkivallan uhan alla ja turvallisuuteen vedoten lisätään varustelua, kavennetaan oikeuksia, hiljennetään ääniä, vahvistetaan väkivaltakoneistoa…

Joulun kunniaksi pieni muistelo omilta kouluajoiltani 70-luvun taitteesta: Olin 14-vuotias ja minun oli tarkoitus pitää aamun avaus. Joka aamu kokoonnuttiin  kokoonnuttiin ”rukouksiin” koulun suureen juhlasaliin lähes 900 oppilaan voimin. Olin valinnut pari laulua Teatteri 67:n Pax Kabaree ep-levyltä ja kaksi Jarkko Laineen runoa (Jesse James II ja Koneiston lamauttamisesta) kokoelmasta ”Muovinen Buddha”. Rehtori halusi tarkistaa runot ja kuunnella laulut aamulla ennen tilaisuutta. Hänen mielestään ne olivat sopimattomia ja jouduin ennakkosensuurin uhriksi. Kauhea järkytys! Rehtori meni itse pitämään rukoukset ja minä luokkaan murjottamaan. Taisi sekin edesauttaa tulevaa ”radikalisoitumistani”.

Nämä runot tulivat mieleeni, kun mietin miten tämän päivän väkivallan keskellä jaksaisi eteenpäin. Jotenkin ne nyt juuri tuntuvat antavan voimaa:

Jesse James II
… ei vain kanna colttia
hän jopa työntää multaa niiden piippuun
ja istuttaa lemmikkejä teräsruukkuun.
Hän vetää lonkalta Kukkasen.

Koneiston lamaannuttamisesta
…Turhaan mielit puntata sitä turpaan,
se ei kaadu vaikka
tuhannella kuutiolla rymistelisit päin
sen naamaa.
Yritä pikku tipalla rakkautta.
Kumoa koko meresi. …

PISA 2018 mittaa maailmankansalaisen osaamista

Jo reilu vuosi sitten tihkui alustavia tietoja siitä, että vuonna 2018 PISA:n yksi arviointi kohde on globaalikompetenssi. Viime kesänä saimme viimein lisävalaistusta siihen, mitkä ovat oppimistavoitteet, mistä sisällöistä osaaminen koostuu ja hieman siitä, miten sitä mitataan. Suomalaisesta näkökulmasta on ilahduttavaa, että OECD:n ja meidän oman uuden perusopetuksen opetussuunnitelmamme oppimisnäkemykset ovat pitkälti yhteneväiset.

Oppiminen koostuu tiedoista, taidoista, arvoista ja asenteista. Niistä syntyy osaamista ja ymmärrystä, joka johtaa toimintaan. Globaalikasvatuksen ollessa kyseessä, tavoitteena on maailmankansalainen, joka ymmärtää globaalin maailman kompleksisuutta moninaisuudessaan sekä osaa ja haluaa toimia yhdessä muiden kanssa paremman maailman puolesta.

Maailmankansalaisen taidot

OECD:n mukaan maailmankansalaisen keskeinen taito ja tärkeä osa globaalikompetenssia on analyyttinen ja kriittinen ajattelu. Tämä tarkoittaa kykyä lähestyä asioita eri näkökulmista, kyseenalaistaa ja vaihtaa näkökulmaa tarvittaessa. Monimutkaiset globaalit ongelmat ja nopeasti muuttuva maailma edellyttävät taitoa nähdä sekä osat että koko kuva erilaisissa yhteyksissään.

Lisäksi maailmankansalaisen taitoihin kuuluvat kyky toimia vuorovaikutuksessa kunnioittavasti ja asianmukaisesti, empatiakyky sekä joustavuus. Kaikki edellä mainitut ajattelun taidot mukaan lukien sisältyvät perusopetuksen opetussuunnitelmaan ja useimmat mainitaan kaiken opetuksen kattavina laaja-alaisen osaamisen alueina (ajattelun taidot L1 ja vuorovaikutustaidot L2).

Maailmankansalaisen tiedot

Globaalikompetenssin tiedollisia osa-alueita ovat tiedot ja ymmärrys globaaleista teemoista (tiedonalakohtainen tieto) sekä interkulttuurinen tietämys ja ymmärrys (laaja-alainen tieto). Globaaleja teemoja ovat esimerkiksi ilmaston muutos, kestävä talouskehitys, konfliktien ratkaisu, demokratia ja tasa-arvo. Monet näistä sisältyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG 2030) ja siten myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Ne sopivat erinomaisesti monialaisten oppimiskokonaisuuksien ja projektioppimisen teemoiksi. Niihin sisältyy oppimistavoitteita ja -sisältöjä yhteiskuntaopista, ympäristöopista, äidinkielestä, matematiikasta, maantiedosta, biologiasta, vieraista kielistä, uskonnosta, taideaineista jne.

Interkulttuurinen tietämys on tietoa eri kulttuurien kielistä, tavoista, uskomuksista ja perinteistä, jotka ohjaavat ihmisten ajattelua ja toimintaa. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kaikissa vuorovaikutusaineissa (äidinkieli ja vieraat kielet) pidetään tavoitteena oppilaan kasvua kulttuuriseen moninaisuuteen. On tärkeä herättää oppilaissa kiinnostus kouluyhteisön ja ympäröivän maailman kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen ja rohkaista heitä viestimään autenttisissa ympäristöissä.

Maailmankansalaisen asenteet ja arvot

Maailmankansalaisen ajattelun ja toiminnan perustana on ihmisarvon ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitus. Erilaisuus on rikkaus. Useimmiten uudet oivallukset ja innovaatiot syntyvät erilaisten näkemysten, tiedonalojen ja kulttuurien kohtaamisissa. Avoimuus, globaali ajattelutapa ja vastuullisuus ovat maailmankansalaisen osaamisen ja ajattelun lähtökohtina.

Mittaaminen ja arviointi

Globaalikompetenssiin sisältyy paljon ulottuvuuksia, joita on vaikea mitata kognitiivisessa testissä. Sen vuoksi PISA:n tietoa ja ymmärrystä mittaavaan kognitiiviseen kokeeseen lisätään itsearviointiosio, jolla arvioidaan vaikeasti mitattavissa olevia taitoja, asenteita ja arvoja, kuten empatiakyky, avoimuus eri kulttuureita kohtaan ja vastuullisuus. Tämäkin on sopusoinnussa perusopetuksen opetussuunnitelman kanssa, jossa painotetaan itsearviointitaitojen kehittämisen merkitystä kasvatettaessa itseohjautuvia ja vastuullisia oppijoita.

Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma on lisännyt ja vahvistanut kansainvälisyys- ja globaalikasvatusta oppimistavoitteissa ja -sisällöissä sekä jokaisen koulun toimintakulttuurissa. PISA 2018 tukee tätä yhteistä päämäärää: kasvatusta kohti vastuunsa tuntevia maailmankansalaisia.

Huolen ja ilon aiheita lukuvuoden alussa

Uusi lukuvuosi käynnistyi jännittävissä ja innostavissa tunnelmissa. Uusi opetussuunnitelma oli hyväksytty kesäkuussa ja astunut voimaan 1.8.2016. Sen toimeenpanon ja opetuksen kehittämisen tueksi meillä Orivedellä laadittiin lisäksi liuta suunnitelmia, jotka näyttävät askelmerkit koulujen toimintakulttuurin ja opetuksen hallitulle kehittämiselle. Koulut kirjaavat yhteisten kehittämissuunnitelmien (tvt-suunnitelma, kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelma, tasa-arvosuunnitelma, kestävän kehityksen suunnitelma sekä taidekasvatussuunnitelma) pohjalta 2 – 3 kehittämisaluetta ja niihin liittyvät toimenpiteet, aikataulut ja vastuuhenkilöt lukuvuosisuunnitelmaan. Mukaan suunnitteluun otetaan mahdollisuuksien mukaan myös oppilaat. On siis aihetta iloon.

Samalla kasvoi myös huoli. Oppilaat ja huoltajat osallistuivat innokkaasti Unelmien koulu -teemalla uuden opetussuunnitelman orivesiläisten painopisteiden pohdintaan ja uudenlaisen koulun suunnitteluun. Yhdessä mietittiin, minkälaisia taitoja ja mitä osaamista työelämässä tarvitaan tänään ja tulevaisuudessa. Mutta tietävätkö oppilaat tai heidän huoltajansa, mitä nyt hyväksytty uusi opetussuunnitelma tuo tullessaan? Ensimmäinen tehtävä oli siis laatia esitys, jossa kerrotaan selkosuomella oppilaan näkökulmasta, mikä muuttuu. Opettajat ja oppilaat voivat yhdessä käydä läpi uusia asioita ja sopia, miten niitä omassa luokassa toteutettaisiin. Yhdessä työskennellen ja pohtien muutokset muuttuvat käytännöiksi, joihin kaikkien on helppo sitoutua.

Elokuun edetessä kävi selväksi, että jatkuvan ilon aihe on uusi opetussuunnitelma,

• jossa arvot ovat kohdallaan
• jossa oppilas on keskiössä
• jossa ymmärretään maailmankansalaiseksi kasvamisen tärkeys
• jossa sitoudutaan YK:n asettamiin kestävän kehityksen tavoitteisiin
• jossa rohkeasti avataan koulun ovet ympäröivään maailmaan ja kannustetaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja yhteistyöhön

Sen sijaan huolta aiheuttaa uuden opetussuunnitelman toteutus ja toimeenpano

• jossa opettajat tarvitsevat valtavasti ohjausta, koulutusta ja tukea, jotta oppimismenetelmät monipuolistuisivat ja oppikirjasidonnaisuus vähenisi
• joka edellyttää tieto- ja viestintäteknologian pedagogisen käytön merkittävää lisäämistä (ja siihen tukea ja resursseja)
• jossa huomio jatkuvasti kiinnittyy aivan liikaa oppiaineiden sisältöihin, kun oikeasti merkittävimpien muutosten tulisi tapahtua koulujen toimintakulttuurissa

Onneksi huolen voi aina yrittää kääntää mahdollisuudeksi. Uuden opetussuunnitelman laatimisvaiheessa kävimme pitkiä ja syvällisiä keskusteluja oppimisesta ja koulun tehtävästä nykyaikana ja tulevaisuudessa. Se, että tunnemme epävarmuutta ja pelkoa, ei oikeuta kääntämään selkää tulevaisuudelle ja kiinnittymään turvalliselta tuntuvaan vanhaan ja ikiaikaiseen. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat jo muuttaneet maailman eikä takaisin ole paluuta. Uuden opetussuunnitelman asettamat haasteet pakottavat meidät kaikki kehittämään osaamistamme, verkostoitumaan ja tekemään yhteistyötä. Ja hyvä niin!

Huoli demokratian rapautumisesta Euroopassa ja sen lähiympäristössä ovat käynnistäneet koulujen välistä yhteistyötä demokratiakasvatuksen edistämiseksi yli maiden rajojen. Monissa Euroopan maissa kasvava rasismi ja muukalaisviha ovat lisänneet opettajien ja oppilaiden yhteistyötä tavoitteena interkulttuuristen taitojen kehittäminen ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioitus kouluyhteisössä ja sen lähiympäristössä.

Huoli on muuttunut mahdollisuuksiksi ja epävarmuus toiminnaksi, yhdessä ja yhteistyössä!

POPSIS, GLOPSIS, LOMALLE LOMPSIS

Oriveden kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma kaikkine liitteineen hyväksytään kasvatus- ja opetuslautakunnassa 16.6. Kaksi ja puoli vuotta tätä on yhdessä työstetty ja pyöritelty, keskusteltu ja kommentoitu. Oppiaineitten vuosiluokkaistettuja tavoitteita, sisältöjä ja arviointiperusteita on tehty Tampereen seutukunnan kahdeksan kunnan yhteistyönä, yleisen osan arvoihin ja työtapoihin, toimintakulttuuriin ja oppilaitten hyvinvointiin, kehittämiskohteisiin ja arviointiin on paneuduttu paikallisin voimin, opettajat, oppilaat ja vanhemmat osallistaen.

Kansainvälisyys, globaalikasvatus ja maailmankansalaiseksi kasvaminen ovat uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjassa, toimintakulttuurissa sekä oppiaineitten tavoitteissa ja sisällöissä yhtenä selkeänä ulottuvuutena. Tänä päivänä opettajien ja oppilaiden kansainväliset yhteydet ja verkostoituminen ovat tärkeitä tulevaisuuden osaamisen edellytyksiä. Interkulttuurisia taitoja tarvitaan globaalissa maailmassa toimimiseen ja kulttuurinen moninaisuus nousee yhä vahvemmin esiin lähes kaikkien aineitten oppisisällöissä. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että kaikki opettajat ovat kieltenopettajia. Heidän täytyy olla tietoisia siitä, miten vahvasti kieli ja kulttuuri jäsentävät maailmankuvaamme sekä ymmärtää, miten kielitaito kehittyy ja miten eri tiedonalojen kielen hallintaa voi kehittää ja tukea.

Unelmien koulu

Uusi opetussuunnitelma on tuonut opetusta ja oppimista koskevaan keskusteluun käsitteitä, jotka auttavat jäsentämään kiihtyvällä vauhdilla digitalisoituvaa ja kulttuurisesti moninaistuvaa Suomea (ja maailmaa). Kielitietoisuus kertoo siitä, miten suuri merkitys kielellä ja kielillä on maailmankuvan muodostumisessa, oppimisessa, osallisuudessa ja vuorovaikutuksessa. Monilukutaito kuvaa sitä, että enää ei riitä, että osaa lukea tekstiä ja jotakuinkin ymmärtää sen sisällön. Me elämme erilaisten tekstien ympäröimänä. Tekstit voivat olla kirjoitettuja tai puhuttuja, kuvallisia, videoita, audioita tai monimediaisia. Ne voivat olla uutisia, mainoksia, esseitä, julisteita, runoja, sarjakuvia, tekstiviestejä, tviittejä, fiktiota, draamaa tai kaikkien niiden yhdistelmiä. Ja kaikkia pitäisi osata kriittisesti lukea, tulkita ja myös itse tuottaa. Monilukutaito on yksi laaja-alaisen osaamisen alueista eli sitäkin pitäisi harjoitella lähes kaikissa oppiaineissa.

Unelmien koulu

Monialaisuus, laaja-alaisuus, erilaisten rajojen ylittäminen ja roolien vaihtaminen kuvaavat oppimisen ja opetuksen uusia haasteita. Koulu on oppiva yhteisö, jossa oppilaat opettavat toisiaan ja opettajakin on välillä oppijana. Kun maailman monimutkaistuu, tarvitaan jaettua asiantuntijuutta, yksilöllisiä oppimispolkuja, oppilaiden vahvuuksien tukemista ja osallisuuden vahvistamista.

857-sivuinen opetussuunnitelma ja sen määrittämät keskeiset kehittämiskohteet eivät heti avaudu kaikkine hienouksineen. Orivedellä perusopetuksen toteuttamisen ja toimeenpanon tueksi on laadittu liuta suunnitelmia:  kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelma, tvt-suunnitelma, taidekasvatussuunnitelma, kestävän kehityksen suunnitelma sekä tasa-arvosuunnitelma. Yhteiset opetussuunnitelmaan perustuvat ja sitä täydentävät kehittämissuunnitelmat auttavat kouluja asettamaan omat lukuvuosittaiset kehittämistavoitteensa ja toimenpiteensä. Toimintakulttuuri ei muutu itsestään, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltautua ulos mukavuusalueelta.

Unelmien koulu

Tampereen kaupunkiseudun OPS-ohjausryhmässä mietimme kevään viimeisessä kokouksessa, miten tästä eteenpäin. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että uusien opetussuunnitelmien toimeenpano on pitkä prosessi, jossa opettajat ja koulut tarvitsevat paljon tukea. Opetussuunnitelmien toimeenpanon tukeminen on vähintään yhtä tärkeää kuin niiden laatiminen. Jos emme seuraa toimeenpanon onnistumista ja tue toisiamme tässä prosessissa, voi monivuotinen työ mennä hukkaan – eikä kouluissa muutu mikään.

Nykyisessä maailman menossa, globalisaation ja digitalisaation kuljettaessa yhteistä purttamme, kriisien pitkittyessä ja ennakoitavuuden vähetessä, opetussuunnitelmakaan ei voi enää olla kerran kymmenessä vuodessa toteutettava projekti. Se on jatkuva prosessi, jolle toimintaympäristön alituiset muutokset luovat haasteita ja mahdollisuuksia.

Sepä kuulostaa hauskalta. Olisiko minun tuleva työnimikkeeni prosessikoordinaattori? Ehkäpä nyt on aika, lomalle lompsis.

Yhteyksiä luomassa ja ratkaisuja etsimässä

Keväinen kansainvälistäjien koulutus- ja verkostoitumispäivä, kv-treffit, järjestettiin nyt neljättä kertaa. Minulla oli ilo olla ensimmäisenä kv-koordinointivuotenani mukana ideoimassa ensimmäisiä kv-treffejä yhdessä muiden Opetushallituksen kv-koordinaattorien kanssa. Koimme, että syyslukukauden hankekoulutuksen ja kansainväliSYYSpäivien lisäksi tarvittiin keväälle seminaari, joka olisi vapaamuotoisempi ja perustuisi enemmän verkostoitumiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tavoitteena oli saada mukaan koulujen kv-hankkeiden vetäjiä ja kv-mentoreita kertomaan omista hankkeistaan, jakamaan hyviä käytäntöjä ja hakemaan tarvittaessa ratkaisuja ongelmiin.

Ensimmäiset kv-treffit onnistuivat yli odotusten ja sen jälkeen oli selvää, että tästä tehtäisiin perinne. Vaikka kansainvälistäjäopettajat ovat laajasti verkostoituneet somessa (esim. Facebookissa ja Twitterissä) sekä/tai muissa kv-verkostoissa (esim. eTwinningissä ja UNESCO-koulujen verkostossa), on todella tarpeen tavata säännöllisesti kasvokkain ja jakaa kokemuksia ja osaamista. Kv-treffeillä on alusta saakka kokeiltu erilaisia yhteistoiminnallisia oppimis- ja ryhmätyömenetelmiä sekä tietotekniikan luovaa käyttöä.

Tänä keväänä pidettiin 4. kv-treffit, tällä kertaa Kokkolassa. Kokkolan kaupunki vastasi koulutuspäivän järjestelyistä mahtavalla ammattitaidolla ja vieraanvaraisuudella. Mukana tässä kaksikielisessä tapahtumassa oli 120 kehittäjäopettajaa eri puolilta Suomea, ja iloksemme todella runsaasti opettajia Kokkolasta ja sen lähiympäristöstä, sekä ruotsin- että suomenkielisistä kouluista.

Pitkien puheiden ja esitelmien sijaan, ohjelma oli rakennettu lyhyistä puheenvuoroista, joissa eri asiantuntijat lähestyivät koulun ja oppimisen kehittämistä hieman eri näkökulmista. Miten kansainvälisyys ja globaalikasvatus nivoutuvat oppimisympäristöjen kehittämiseen ja koulujen laadulliseen kehittämiseen (Majakka)? Miten monet eurooppalaisen ja globaalit verkostot ja hankkeet tukevat suomalaisten koulujen kehittymistä ja kansainvälistymistä? Miten monialaisuus ja laaja-alaisuus, joita uudet opetussuunnitelmat opetukselta edellyttävät, näkyvät kehittämishankkeiden yhteistyössä?

Opettajat ja oppilaat työskentelevät melkoisten paineiden alla. Pitäisi hallita kiihtyvän digitalisaation ja globalisaation myötä tulleet uudet haasteet opetuksen sisältöjen, osaamistavoitteiden ja koulujen toimintakulttuurin osalta. Pitäisi osata koodata ja kotouttaa, osallistaa ja eriyttää, liikuttaa ja kasvaa/kasvattaa maailmankansalaiseksi kaikkine taitoineen ja ymmärryksineen. Miten toimia tällaisessa tavoitteiden ristiaallokossa? Onneksi uusiin opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu selkeästi arvopohja sekä osaamis- ja toimintakulttuurin uudistumistavoitteet. Opetussuunnitelma toimii peräsimenä ja ohjaa koulua oikeaan suuntaan. Kehittämishankkeet ovat purjeita, jotka vauhdittavat kulkua kohti tulevaisuuden uusia haasteita. Meidän pitää kuitenkin yhdessä ja yhteistyössä pitää huolta siitä, että kurssi säilyy oikeana ja että päämäärä on selkeä ja yhteinen.

Kv-treffeillä kokeilimme Mobiilirata- ja Gallery Walk -menetelmiä, joita voidaan käyttää yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Niihin liittyy myös liikkuvan koulun -idea. Oppiminen ja ryhmätyöt sujuvat mainiosti myös seisten ja liikkuen ja välillä koko kehoa käyttäen. Molemmat menetelmät sopivat erittäin hyvin myös kouluopetukseen. Mobiilirataan voi sisällyttää mitä erilaisimpia toiminnallisia tehtäviä, tiedonhakua sekä monipuolista tvt:n käyttöä.

Kv-treffien aineistoihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa POLKKA-sivuilla: http://www.polkka.info/tuoreimmat_materiaalit.html Sieltä saa arvokasta tietoa mm. kansainvälisyyden ja oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden valtionavustushakuihin, jotka ovat juuri nyt käynnissä. Tutkimisen arvoisia ovat myös esitykset eurooppalaisista verkostoista ja hankkeista. Mutta, jälleen kerran, kaikkein mielenkiintoisimpia ovat osanottajien tuotokset mobiiliradalla ja ryhmätöissä. Niistä voi ammentaa runsaasti ideoita omaan kehittämistyöhön ja opetukseen.

Kiitos kaikille osallistujille! Te teitte kv-treffeistä jälleen kerran hauskan ja innostavan koulutuspäivän.

Parviäly käyttöön

Hankeihmisille kevätlukukausi on kiireistä aikaa. Hakemuksia laaditaan, tehtyjä suunnitelmia toteutetaan hiki hatussa sekä raportteja koostetaan ja tapahtumia kirjataan.

GLOPS 1 -hanke loppui vuoden vaihteessa ja jatkuu hieman pienemmällä resurssilla GLOPS 2 -hankkeena vuoden 2016 loppuun. Käytettävissä siis on selvästi vähemmän aikaa, kun toisaalta tehtävien määrä ja vastuut vain kasvavat. Aika vaikea yhtälö, jota ratkaistessa joutuu joka päivä priorisoimaan. Huoh!

GLOPS hankkeen raporttia laatiessa tuli kuitenkin hyvä mieli siitä, mitä on vuoden mittaan on tehty ja saatu aikaan yhdessä monien valtakunnallisten, seudullisten ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kaikken antoisinta on työskentely ollut ja parhaat tulokset saatu nimenomaan yhdessä ideoimalla ja toinen toisemme osaamista jakamalla. Uudistuvan opetussuunnitelman myötä kansainvälisyys ja globaalikasvatus ovat tulleet osaksi koulujen opetusta ja toimintakulttuuria, ja aiheeseen liittyvillä koulutuksilla ja ideoilla  on ollut kysyntää. Hankkeen raporttiin pääset tutustumaan täällä.

Paikallista voimaantumista

Kotikunnassani on lukuvuoden alusta toiminut erittäin aktiivinen kv-ryhmä, johon kuuluvat kaikkien koulujen kv- ja Maailmankoulu-vastaavat. Ryhmämme keskustelut ovat olleet vilkkaita ja voimaannuttavia. Erityisesti paikallinen hätämajoituskeskus on innostanut kouluja ja opettajia monipuoliseen monikulttuuriseen yhteistyöhön. Yhteistyöideoita ja malleja on jaettu innokkaasti ja ongelmista puhuttu avoimesti. Yhteisen toiminnan konkreettinen tulos oli paikallinen Kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelma, joka hyväksyttiin lautakunnassa Oriveden opetussuunnitelman liitteeksi.

Seudullisia harppauksia kohti kansainvälisyyttä

Tampereen seudulla käynnistyi koulujen kansainvälisyyden kehittämisohjelma kaksi vuotta sitten ja heti seuraavana syksynä saimme kumppaniksemme seudullisen Maailmankoulun, jota Tampereen kaupunki koordinoi. Tämä on merkinnyt suoranaista harppausta eteenpäin kohti monipuolisempaa kansainvälisyyttä ja syvällisempää ymmärrystä globalisaation tuomista haasteista seudun kaikissa kunnissa.  Kehittämisohjelman ohjausryhmä viimeisteli alku vuonna Tampereen seudun yleissivistävän koulutuksen kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelman 2016 – 2018. Suunnitelma odottaa vielä viranomaistason hyväksymistä, mutta luonnokseen voitte tutusta täällä. Suunnitelma vakinaistaa seudullisen yhteistyömallin, josta kaikki alueen oppilaat, opettajat ja koulut ovat hyötyneet ja tulevat kolmivuotisen suunnitelman myötä myös tulevaisuudessa hyötymään.

Valtakunnallista verkostoitumista, kehittämisen työkaluja ja rajojen ylityksiä

GLOPS-hankkeessa keskityttiin kehittämiseen, hyviin toimintamalleihin ja -käytäntöihin sekä kouluttamiseen. Kehitimme hankkeessa koulujen kansainvälisyyden toteuttamisen ja kehittämisen portaat sekä kansainvälisyyden vuosikellon. Molempien tarkoitus on tehdä koulujen kansainvälisyys- ja globaalikasvatuksesta suunnitelmallisempaa ja selkeästi koulun opetussuunnitelmaan kytkeytyvää toimintaa. Hyviä käytäntöjä, erityisesti seudullista ja paikallista verkostoitumista ja yhteistyötä sekä erilaisia rajoja ylittäviä toimintamalleja on kehitelty ja esitelty. Myös tulevaisuudessa tullaan kannustamaan kouluja ja kuntia rohkeisiin ratkaisuihin.

Rajoja ylitetään myös valtakunnallisilla kv-treffeillä, jotka tällä kertaa järjestetään Kokkolassa. Kansainvälisyyden ja globaalikasvatuksen näkökulmasta mietitään, miten eri kehittämishankkeet (Majakka, oppimisympäristöt ja kv) voisivat tehdä yhteistyötä ja hyötyä synergiaeduista. Yhteiseen kehittämis-, suunnittelu- ja verkostoitumispäivään osallistuu Opetushallituksesta johtaja Jorma Kauppisen johdolla joukko korkean tason kehittäjiä.

GLOPS- ja muilla kv-koordinaatiohankkeilla on koulutusten järjestämisessä ollut aina halu pyrkiä näyttämään mallia myös teoissa, ei pelkästään puheissa. Oppimismenetelmät ovat monipuolisia ja tarvittaessa hyödynnetään uutta teknologiaa ja verkkosovelluksia. Uusi opetussuunnitelma kannustaa opinnoissa monialaisuuteen ja oppiainerajojen ylityksiin. Tähän haasteeseen vastaa myös Kokkolan seminaaripäivä, pyrimme eheyttäviin näköaloihin ja yhteyksien löytämiseen. Ohjelma ja ilmoittautumislomake löytyvät täältä.

Tervetuloa ulos mukavuusalueelta ja käyttämään parviälyä!

Kansainvälisyyden iloista arkea ja innostavaa moninaisuutta

Kansainvälisyys opetussuunnitelmassa

Uutta opetussuunnitelmaa laatiessa, yleisen osan paikallisia kirjauksia ja oppiaineiden vuosiluokkaistettuja tavoitteita ja sisältöjä kirjoittaessa huomaa, miten monitahoinen oppimista rikastuttava kokonaisuus kansainvälisyys- ja globaalikasvatus on.

On ensiarvoisen tärkeää, että kansainvälisyys- ja globaalikasvatus tulevat huomioiduiksi eri oppiaineiden sisällöissä. Globaalin vastuunsa tuntevaksi maailmankansalaiseksi kasvaminen ja kestävän kehityksen merkityksen ymmärtäminen kuuluvat kaikkien oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Ne ovat syvällä uuden opetussuunnitelman arvoperustassa ja toimintakulttuurissa. Kulttuurinen osaaminen ja vuorovaikutustaidot sekä osallistuminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ovat valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin kirjatun oppimiskäsityksen ytimessä opetusta eheyttävinä elementteinä ja kokonaisvaltaisen oppimisen tukipylväinä.

Kansainvälisyys- ja globaalikasvatus eivät kuitenkaan ole oppiaineita sinänsä. Ne ovat näkökulma eri oppisisältöihin ja inspiroiva oppimisympäristö niin haluttaessa. Ne luovat tärkeän ulottuvuuden oppimiselle ja lisäävät sen merkityksellisyyttä. Kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden tulisi näkyä koulun kaikissa arkipäivän toimissa ja vastuullisuus ja kestävä kehitys pitäisi huomioida kaikissa valinnoissa.

Paikallinen kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelma

Mutta kansainvälisyys on paljon muutakin. Se on innostavia kulttuurista moninaisuutta näkyväksi tekeviä juhlia ja tapahtumia, se on oppilaita osallistavia toimintapäiviä ja teemaviikkoja, se on kansainvälisiä vieraita ja asiantuntijoita, ystäviä ja verkostoja sekä erilaisia hankkeita ja oppimisprojekteja. Nämä ovat kaikki osa oppimista sekä koulun toimintaa ja toimintakulttuuria. Niitä ei kuitenkaan voi kirjata opetussuunnitelmaan kuin hyvin yleisellä tasolla. Suunnitelmallista kansainvälisyys- ja globaalikasvatusta varten tarvitaan 3 – 4 -vuotinen kehittämissuunnitelma ja vuosittain laadittava toimintasuunnitelma.

Paikallinen kansainvälisyys- ja globaalikasvatussuunnitelma voidaan laatia kuntatasolla kaikkien koulujen yhteiseksi suunnitelmaksi, joka on paikallisen opetussuunnitelman liite. Yhteinen suunnitelma ohjaa koulujen toimintaa ja turvaa kaikille kouluille koosta ja sijainnista riippumatta riittävät ja tasavertaiset tukitoimet koulujen kehittämistä varten. Näihin kuuluvat mm. kv-koulutukset, -tiimit ja -yhteyshenkilöt.  Kunnan kv- ja globaalikasvatustiimissä vaihdetaan ideoita sekä jaetaan hyviä kokemuksia ja osaamista. Tiimin jäsenet voivat auttaa toinen toisiaan esim. hakemusten kirjoittamisessa ja projektien suunnittelussa. Jos yksi koulu saa kansainvälisiä vierailijoita, voidaan vierailuja järjestää myös muille kouluille. Koulujen kv-yhteyshenkilöille ja -tiimeille voidaan järjestää yhteisiä koulutuksia ja työpajoja. Vastaavasti he voivat laittaa hyvän kiertämään ja kouluttaa ja ohjata oman koulunsa opettajia. Tieto kulkee, yhteisöllisyys vahvistuu ja yhdessä tekeminen voimaannuttaa.

Kansainvälisyys koulun lukuvuosisuunnitelmassa

Kansainvälisyydestä ja globaalikasvatuksesta innostuneet opettajat usein huokailevat töiden ja vastuiden kasautumista yhden henkilön harteille. Koulussa tapahtuu kaikenlaista, mutta suunnittelemattomasti ja yhden tai muutaman opettajan jaksamisesta riippuen. Tämän vuoksi on tärkeää, että koulutasolla lukuvuosisuunnitelmaan merkitään kyseisen vuoden globaalikasvatuksen teemat, tapahtumat, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja kv-projektit. Tässä kv-vuosikello on hyvänä apuna. Koulun kv-tiimi tai vastuuhenkilö laatii kv-vuosisuunnitelman oppilaita osallistaen ja muita opettajia kuunnellen, rehtori tukee ja koko koulu toteuttaa. Rehtori ja kv-tiimi seuraavat ja varmistavat, että vuosisuunnitelmaa noudatetaan.

Näin kansainvälisyys- ja globaalikasvatus muodostavat koulussa ja oppimisessa iloisen ja vaihtelevan kokonaisuuden, joka on samalla osa arkipäivää ja jokaisen oppiaineen sisältöjä sekä vuosittain vaihtuvia haasteellisia projekteja, yhdessä oppimista globaaleissa verkostoissa ja uusien maiden rajat ylittävien ystävyyssuhteiden luomista sekä oppilaiden ja opettajien yhdessä kasvua kulttuuriseen moninaisuuteen ja kestävään elämäntapaan.

Ystävyyttä ja välittämistä yli rajojen

Tampereen seudun kv-kehittäjät ideoivat oppilaita osallistavan kilpailun, jossa oppilaat saivat suunnitella ja toteuttaa julisteen tai logon. Teemoina olivat kansainvälisyys, rauhankasvatus, pakolaisuus ja/tai globaali vastuu. Tehtävä sopi hyvin mediakasvatukseen ja monilukutaidon harjoittelemiseen.

Ideana oli, että opettajan kanssa keskustellen avataan kansainvälisyyteen ja globaalikasvatukseen liittyviä teemoja. Oppilas (tai oppilasryhmä) valitsee niistä itseään innostavan teeman tai ongelman, johon hän haluaa ottaa kantaa tai vaikuttaa. Tärkeää oli, että työn sisältämä sanoma ja viesti tuli selkeästi ja rohkeasti esille.

Logossa viesti on hyvin pelkistetty. Se perustuu kuvaan ja 1-5 sanaan. Julisteessa voi olla hieman enemmän tekstiä, kuvia ja yksityiskohtia, mutta viestinnän vahva välittyminen on siinäkin keskeistä. Tekniikka oli vapaa: voi piirtää, kirjoittaa tai maalata käsin tai tietokoneella, voi käyttää omia tai netistä vapaasti käytettäviä valokuvia, joista muokkasi kokonaisuuden esim. kollaasin.

Tehtävässä yhdistyi eettinen kasvatus ja tekemällä oppiminen. Tulokset olivat mahtavia. Ne kuvasivat oppilaitten vahvaa sitoutumista ystävyyteen ja rauhaan sekä halua auttaa. Lisäksi maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvät teemat nousivat vahvasti esille.

Kunkin kunnan parhaista töistä teetetään tarroja ja julisteita. Niillä tehdään kotikansainvälisyyttä näkyväksi koulujen käytävillä ja kotisivuilla. Alla oleva hyvän mielen video on kooste eri kuntien oppilaitten tekemistä töistä ja levittää ystävyyden sanomaa myös yli kourajojen. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille!

P.S. Suosittelen vastaavaa tehtävää toteutettavaksi kaikissa Suomen kouluissa. Otan mielelläni vastaan parhaita toteutuksia. 🙂